Henkilötiedot > Puheita > Avauspuhe "Pohjoisen naisen ääni"-juhlassa 2006

Avauspuhe "Pohjoisen naisen ääni"-juhlassa 2006

 

Arvoisat juhlavieraat, arvoisat vaikuttajanaiset!

 

Madetojan musiikkilukion ryhmän (Tiina Tuulos, Riikka Keränen, Sanna Parkkinen, Sanna Sillanpää ja Marjo Hämäläinen) laulujen  myötä haluan onnitella teitä jokaista merkkivuodestamme. Minulla on myös ilo toivottaa teidät lämpimästi tervetulleeksi  tähän Naisten täydet poliittiset oikeudet 100 –vuotta  pääjuhlaan. Vastaavia juhlia järjestetään eri puolilla Suomea yhdeksällä paikkakunnalla.  NYTKIS- naisjärjestöt yhteistyössä  on vastuussa juhlien järjestelyistä ja tästä Pohjois-Suomen aluejuhlasta  me Oulun Nytkis.

Tämän pääjuhlan ja tänään avattavan näyttelyn nimeksi olemme valinneet ”Pohjoisen naisen ääni”.

Tavoitteenamme on  esitellä pohjoisia naisvaikuttajia heidän eri tehtävissään, käynnistää keskustelua ja herättää  sekä innostaa eri ikäisiä, erityisesti nuoria, kiinnostumaan yhteiskunnallisesta vastuusta ja vaikuttamisen mahdollisuudesta .

Sata vuotta sitten suomalainen nainen teki ensimmäisenä maailmassa historiaa saamalla täydet poliittiset oikeudet.  Uudessa – Seelannissa ja Australiassa naiset olivat jo saaneet äänioikeuden.

Suomalaiset naiset saivat äänioikeuden lisäksi myös vaalikelpoisuuden eli oikeuden asettua ehdolle vaaleissa. Ensimmäisenä Suomi ja suomalaiset naiset  näyttivät esimerkkiä myös muille Euroopan maille.

Naiset olivat aktiivisia toimijoita jo tuolloin ja niinpä v. 1907 ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan valittiin 19 naista.  Sata vuotta sitten vaaleja oli hieman tiheämpään . Seuraavana vuonna valittiin jo  kaksi naiskansanedustajaa  Pohjois- Suomesta, Hilda Herrala ja Marja-Liisa Ängeslevä.   Pohjoisen naisen ääni alkoi kuulua myös eduskunnassa ja sitä kautta koko yhteiskunnassa.  Jo alusta alkaen lähtivät  eri puolueiden naiskansanedustajat ajamaan mm. raittiusasiaa, avioliittolainsäädännön uudistamista, aviottomien  äitien ja lasten aseman parantamista sekä naisten hyväksymistä valtion virkoihin.  Tuttuja asioita myös tämän päivän eduskuntatyössä.  Nykyisin vastaavia asioita kutsutaan hieman eri nimillä.   Sadan vuoden aikana yhteiskunta on muuttunut, kehitystä on  tapahtunut ja paljon asioita saatu korjatuksi, mutta edellä todetut asiakokonaisuudet haastavat päättäjiä edelleen.

Naisen tie ministeriksi, eduskunnan puhemieheksi, pääministeriksi ja viimein myös presidentiksi on ollut ahkeran ja sitkeän  yhteistyön tulosta. Eteneminen ei ole ollut helppoa ja kompastumisiltakaan ei ole vältytty.

Sadan vuoden aikana Pohjois-Suomesta on tullut yhteensä 32 naiskansanedustajaa. Heistä monet ovat toimineet myös ministereinä ja kahden ura on ulottunut Euroopan parlamenttiin saakka.

Edellä kerrotusta voimme todeta, että pohjoisen naisen ääni  on kuulunut kauas. Lisäksi se on kuulunut ja kuuluu myös kunnallisesti ja maakunnallisesti. Poliittisen työn lisäksi naisten toiminnalla erilaisissa järjestöissä ja ammateissa on ollut merkittävä vaikutus  yhteiskuntamme kehitykseen. Naiset ovat halunneet opiskella ja tahtoneet mennä eteenpäin työelämässä. Työelämän, opiskelun ja perheen yhteensovittaminen ei ole aina helppoa, mutta naisilta se vain jostakin syystä onnistuu. Suomalaisella sisulla on varmaan oma lisänsä tässäkin asiassa. Suomalainen nainen ansaitsisi oman  ”sisumainoksensa”.

Suomalaiset naiset ajattelevat laaja-alaisesti ja haluavat viedä osaamistaan ja tukeaan maihin, joissa yhteiskunnallinen kehitys on maatamme jäljessä ja joissa naisten  ja lasten  asema on heikompi. Monen Pohjoisen naisen ääni on kiirinyt jopa kaukomaihin saakka erilaisissa, mm. humanitaarisissa tehtävissä.

 

Hyvät kuulijat

Tänään vietettävien juhlien lisäksi, Naisten täydet poliittiset oikeudet 100- merkkivuotta

on vietetty monin eri seminaarein ja tapahtumin. Eduskunnan omat satavuotisjuhlat ovat olleet näyttävät ja niiden yhteydessä myös merkkivuotemme on saanut huomiota.  Tasavallan presidentin tervehdys on luettavissa teille jaetussa juhlaohjelmassa. Presidentti Halonen on juhlistanut teemavuotta kantamalla rinnassaan Aarikan suunnittelemaa juhlakorua.  Korun symboliikka on monitahoinen.

Selkeä punainen viiva viittaa sadan vuoden takaiseen ”ensimmäiseen punaiseen viivaan” sekä korusta löydettävään satavuotisviestiin.

Korua kantava nainen juhlistaa merkkivuotta ja ottaa samalla näkyvästi kantaa naisten oikeuksien puolesta.

Suurimmalle osalle meistä on tuttu Ilmari Kiannon kirja ”Punainen viiva”. Itse luin sen murrosiässä. Ottamatta kantaa sen syvemmin itse kirjaan haluan nostaa siitä esille yhden minulle mieleen jääneen kohdan ja asian. Kianto  onnistui, ainakin minua puhuttelevasti kuvaamaan tilanteen, jossa köyhän korpimökin Riikka Romppanen hiihti suksen torrakoilla vähissä vaatteissa umpihangessa kirkolle vetämään parempaa huomista luvannutta punaista viivaa. Etenkin hetki , jolloin viiva oli vedetty ja Riikka koki tehneensä jotakin sellaista, minkä kuvaamiseen ei sanoja löytynyt. 

Puheeni alkupuolella kerroin Pohjoisen naisen ääni – tapahtumien tavoitteista. Haluaisin lisätä siihen vielä yhden. Jos jotain tuosta Riikka Romppasen tahdosta ottaa asioihin kantaa välittyisi meille tämän päivän ihmisille, niin olisimme onnistuneet. Tämä olkoon myös tulevaisuuden Riikkojen tahto.

Monta asiaa naisten tasa-arvopyrkimyksissä on saatu kuntoon, mutta edelleen on kiviä kääntämättä.

Esimerkkejä löytyy helposti esimerkiksi työsuhdeasioista.

Hyvät kuulijat

Juhlatilaisuuksiin kuuluu aina juhlapuhe. Niin tänäänkin. Kuten jo aiemmin totesin, pohjoisen naisen ääni kuuluu  kauas ja monitahoisesti.  Tätä ilmentäen olemme halunneet juhlaammekin useamman juhlapuhujan. Antoisaa juhlaa meille kaikille, olette lämpimästi tervetulleita.